Ai, niin siis mikäkö?!?
No tämä, että itse olet menossa iltavuoroon ja kaikki ystävät tuttavat ja muut sellaiset ovat töissä aamusta tai menevät yöhön, jolloin nukkuvat aamusella pidempään. Mitä tässä nyt sitten tehdä. Selata noin sata kertaa samat blogit läpi ja noi kakstuhatta kertaa tarkastaa, josko kukaan ois meilannu. EI. Kukaan ei oo päivittänyt blogiaan viimisen vartin sisässä, kukaan ei oo meilannu puolen tunnin aikana. Askartelun saloihinkaan ei enää viitsi syventyä, tai myöhästyy vielä töistä.
Hmmm.. Tätäkö tää on. Tahdon päivätöihin. :) (työkaverit, jos luette, tää ei siis johdu teistä) Voisi sitten aamusta nousta säännölisesti ylös sängystä, eikä tarvisi miettiä mitä tekis illalla. Ois vaikka kavereiden kanssa teetä litkimässä tai kuntoilisi SÄÄNNÖLLISESTI, voisi jopa kansalaisopistosta ottaa jonkun kurssin käytäväkseen.
Kissatkin tuossa vaan nukkuu, niistäkään ei saa seuraa. Onko niistä joskus muuhun kuin makaamiseen. On, useinkin. Koska rakastan niitä niiin kovasti. Menen tästä nyt mököttämään johonkin muualle. Ja kohta starttaan Kuwaharani varastosta.
1 kommentti:
Saman asian olen minäkin havainnut kun vuorotyön aloitin kesällä. Pidän tosin vuorotyön tuomista haasteista ja vielä ei ainkaan ole tullut kaipuuta normiaikoihin, vaikka välillä väsy saattaa yllättääkin!
Lähetä kommentti