...rakastuvat renttuihin.
Tai, oli miten oli. Itse en kylläkään vielä puhuisi rakkaudesta, mutta ihastuksesta. Ja miksi tuo toinen osapuoli on vielä vahvemmin ihastunut, mutta.. ON VARATTU.
Tulee ja kertoo mukavan illanvieton jälkeen jatkoilla, että; "Hei, mä oon ihastunut suhun..." ja siitä asiat ajautuvat toiseen hiljalleen. ARGH!! Vihaan itteäni toisinaan niin paljon. Mutta toisella hetkellä olen ylpeä, koska pystyn hillitsemään itseni, en laita viestiä, en soita tms.
Asia onkin sitten toinen, kun toiselta tulee illalla viestiä ja puheluita. Miksi en vastaisi? Haluan säilyttää edes ystävyyden, joka meille on annettu. Rakastan niitä keskusteluita, joita olemme käyneet. En muista, olenko pystynyt kenellekään puhumaan moisia asioita yhtä lyhyen tuttavuuden jälkeen. Luottamus syntyi heti, molemminpuolin.
En halua olla rikkoja, joka pilaa kaiken. Samalla myös oman elämänsä. Ei. Piste on laitettava jutulle ja raja vedettävä tarkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti