Kerran oli vähän liukkaampaa

Viime sunnuntai oli aurinkoinen syyspäivä. Töitä oli edessä lähes kymmenen tuntia. Starttasin rakkaan (minulle uuden) autoni. Ehdin ajaa työpaikkaani kohti muutaman kilometrin, kun yht'äkkiä auto lähti käpälästä. Siinä ei enää kytkin eikä silmien kiinni pitäminen auttanut, kun meikätyttöä vietiin.

Tässä lopputulos.





Eikä auttanut ajaa alle rajoitetun nopeuden, tiesin että mutka saattaa olla hankala.
Kyllä siinä meikätyttö oli shokissa, kun yritti tavoitella vastaavaa tekemään työvuoroani. Onni onnettomuudessa, ettei mulle käynyt pahasti. Henkiset kärsmytkset taisivat olla pahemmat kuin näkyvät vauriot. Muutama mustelma koristaa nyt jalkoja ja poskessa näkyi pari päivää pieni nirhauma. Tietysti selän ja niskan lihakset olivat kipeät. Huomenna koittaa paluu töihin. Autonrattiin tartuin heti seuraavana päivänä, kun oli mentävä kinuamaan lisää sairaslomaa.