Sorvin ääreen

Joulu siis meni ja vuosikin vaihtui. Niistä en sen kummemmin ala sepittelemään. Joulun jälkeen palasin normaalisti töihin maanantaina. Valittelin jalkaani (olin kävellyt vajaa 10km tennareissa asfalttitietä).

No, mikäs siinä sitten auttamaan, kuin soitto työterveyteen. Käskivät soittamaan aamulla uudestaa, niin saisin ajan lääkärille (päivystysaikoja ei edellisenä päivänä voi antaa).

Aamulla meikäläinen sitte soittamaan ja sainkin ajan 9.30. Vastaanotolla herra tohtori sitten pyöritteli ja paineli mun koipea. Vertailun vuoksi otti toisenkin käsiinsä. Kommentoi nilkkojeni olevan jotenkin väljät...vai oliko se löysät. Mukana ovat kuitenkin kestäneet. Kävelin sitten siinä kuin catwalkilla, varpaillani, kantapäilläni ja koko jalalla. Koskee, koskee. Tuohon ulkosyrjälle.

Loppu viikko sitten sairauslomaa ja kipulääkettä. Lepoa ei varsinaisesti määränny, mutta hölmökin sen jo luulis tajuavan, että jos koskee niin on huilattava. PYH PAH sanon minä. Mitään lepoa tässä tarvita.

Kaupoilla on törsätty ja koti kiiltää paremmin kuin piiiiiiiitkiin aikoihin. Siinä tää mun saikku nyt on menny. Olen toki muistanu välillä levätäkin ja jalka on aina ollu käärittynä siteeseen kun olen pidempään jaloillani. Kipiähän tuo on vielä, mutten tasan enää lähe moisesta saikkua hakemaan. Koska ei oo kyseessä mikään murtuma, ei auta muu kuin ootella parempia aikoja. Lääkettä napsin tarpeen mukaan.

Aamulla jos olisin reipas ja tallustelisin töihin. Kun vaan jaksaisi herätä.. 6.15 alkaa vuoro. kääk!! Voi olla kovin hanakala nousta ylös, kun lähes kaksi viikkoa on menny omalla rytmillä, ei o tarvinu kelon soittoon paljo heräillä. Onneks tästä alkaa taas työrytmiin palautuminen.

Ainiin.. Mihin rytmiin??? Siirryin nyt vuodenvaihteesta tekemään pääsääntöisesti vuorotyötä. Eli ei sitten oo niin minkäänlaista tolkkua näissä vuoroissa. Tänään aamu, huomenna ilta ja toisin päin. Elämä on. Ja toivottavasti myös elimistö sopeutuu moiseen vaihteluun.

Jaksamista kaikille, jotka palaavat lomien jäljiltä sorvin äärelle!!